Huvin Lonesome

Jälkeläiset

Näyttelyt

VVJ

Valmennukset

20.05.2022 - valjakkovalmennus, Eetu Heinävä, kirjoittanut omistaja
Valmistelin Lottaa tämän päiväiseen valjakkovalmennukseen. Yksi vakiovalmentajistamme, Eetu, oli pian saapumassa Koivuhakaan, joten minun piti pistää hösseliksi. Luojan kiitos Lotta odotti rauhassa, että sain sille varusteet päälle ja pääsimme lähtemään kohti kenttää Eetun juuri saapuessa tallille.

Keli oli mitä mainioin - ei liian kuuma, ei liian kylmä, vaan oikein sopiva kevätkeli. Aurinko paistoi ja pieni tuulenvire kävi välillä vierailemassa. Aloitimme lämmittelyillä ja Lotta oli todella innoissaan. Hädin tuskin sain sitä aluksi pideltyä aisoissa, mutta tamma rauhoittui tajuttuaan, etten antaisi periksi.

Itse valmennuksen aiheena oli tällä kertaa tarkkuus, joten Eetu kokosi kentälle kartioista pienen radan, jota tulisimme käymään läpi. Nähdessään kartiot, Lotta olisi jo halunnut lähteä suorittamaan, mutta toppuuttelin tammaa ja yritin saada sen vielä hetkeksi keskittymään itse lämmittelyihin.
Kun Eetu oli saanut radan valmiiksi, oli aika aloittaa. Kävimme ensin läpi vain yhtä kartioista koottua porttia. Lotta oli seota sukkiinsa, kun emme jatkaneetkaan seuraavalle portille. Poni olisi selvästi halunnut mennä täysiä koko radan läpi. Olisiko se onnistunut virheittä, niin sitä en usko. Tammalla oli niin paljon virtaa, että epätarkkuuksia olisi varmasti tullut.

Valmennuksen keskivaiheilla tamman harras toive toteutui, kun pääsimme vihdoin menemään koko rataa. Lotta oli pakahtua innosta ja aluksi tulikin hieman epätarkkaa suoritusta. Sain kuitenkin rauhoiteltua ponia sen verran, että se malttoi keskittyä ja kuunnella minua paljon tarkemmin. Näin radan suorittaminenkin onnistui paljon paremmin. Hyvä me!

Päiväkirja

01.04.2022 - Kevään tuntua, kirjoittanut omistaja
Nyt alkaa tuntua siltä, että kevät tulee. Allergiat alkavat nostaa päätänsä, on hurjan lämmin, lumet sulavat tasaisen varmaa tahtia ja poneilla tuntuu olevan kevättä rinnassa. Mikäs sen parempaa. Johan nyt onkin jo taas katseltu talvea ihan tarpeeksi, vaikka se ihan kiva vuodenaika onkin. Kevään alun kunniaksi ajattelin, että kävisimme Lotan kanssa vuoden ensimmäisellä maastoreissulla kevyt takki päällä! Hurjaa eikö.

Lotalla tuntui olevan kovastikin kevättä rinnassa, kun yritin hoitaa sen lähtövalmiiksi. Tamma steppasi sinne tänne, vaikka oli sidottu kiinni. Poni ei meinannut pysyä housuissaan, kun valjastin sen, ja minulla meinasi olla kyllä varpaat vaarassa. Onneksi on turvakengät ja kohtuullisen kevyt poni, niin säästyttiin vahingolta.

Matkaan pääsimme lähtemään semireippaan, mutta tarkan, valjastuksen jälkeen ja Lotta tuntui puhkuvan intoa niin, että melkein jo pelotti, kuinka lujaa me mentäisiin. Ajatuksena oli, että poni saisi päästellä ulos keväthöyryjään, mutta meidän piti olla silti varovaisia. Yksittäisissä kohdissa saattaisi olla vielä jäätä, eikä tammalla ollut enää talvikenkiä jalassa. Olimme ottaneet hokit pois jo kaikilta poneiltamme, sillä kevät todella tuntui olevan nyt täysillä alkamassa. Tai ainakaan sääennustukset eivät luvanneet enää pakkasia edes öiksi.

Pieni maastoajelumme oli vauhdikas ja me molemmat nautimme siitä varmasti täysin rinnoin. Oli ihana itsekin tuulettaa ajatuksia ja tallille takaisin käppäillessämme tuntui, että tammakin oli tähän hätään päässyt tuulettumaan tarpeeksi. Voihan Lotta. Vielä kun hetken jaksat, niin sulle olisi sulho tiedossa.

25.04.2022 - Areksen syntymä, kirjoittanut omistaja
"Lotta synnyttää", kaikui ulko-oveltamme työntekijämme huuto, kun istuimme rauhassa aamukahvilla keittiön pöydän ääressä mieheni kanssa. Silmäni muuttuivat lautasen kokoiseksi ja ryntäsimme talliin. Ja niinhän se oli. Lotta makasi karsinan lattialla ja syntymisen ihme oli selvästi tapahtumassa. Aivan mutkitta tamman synnytys ei kuitenkaan sujunut. Se kesti ja kesti, eikä mitään tuntunut tapahtuvan. Soitin eläinlääkärin. Siinä me sitten seisoimme; minä, mieheni, työntekijä Taina ja vakioeläinlääkärimme Heini. Pidättelin itkua ja yritin pysyä kovana, kun Heini tamman tutkittuaan kertoi, että luultavasti saisimme odottaa syntyväksi kuollutta varsaa. Olin shokissa, sillä kaikki oli mennyt aivan loistavasti tähän asti. Ei sitä koskaan voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Lopulta varsa, rautias pieni ori, syntyi, eikä hievahtanutkaan. Ei tietenkään. Heini astui karsinaan, jotta pääsisi varmistamaan varsan kohtalon. Lotta piti huolta varsasta samointein ja ei meinannut päästää naista lähellekään ensimmäistä pientä jälkeläistään.
"Ei helv...", Heini ehti päästää suustaan kun huomasimme pienen orin nytkähtävän. Saatoin tirauttaa helpotuksen kyyneleen, kun pieni poni selvästi olikin elämänsä voimissa ja hetken toivuttuaan myllerryksestä, nousi hoiperrellen seisomaan ja etsimään maitoa.

Tuore orivarsa sai nimekseen Ares.